Avainsana-arkisto: kirjallisuus

Auttaako oma Facebook-sivu kirjailijaa myymään enemmän kirjoja?

Yhteisellä junamatkallamme kotiin Hämeenlinnan Kirjan yöstä viime syksynä kirjailijatuttavani Terhi Rannela esitti minulle kysymyksen: auttaisiko oma Facebook-sivu kirjailijaa myymään enemmän kirjoja? Ensireaktioni oli tuolloin että ”totta kai”. Mutta hetken miettimisen jälkeen kuitenkin sanoin, että en tiedä.

Nyt asiaa jo pidempään pohdittuani, vastaukseni  voisi olla ”se riippuu”. Jos kirjailijan Facebook-sivu on perustamisensa jälkeen vain olemassa, ilman säännöllistä laadukasta sisältöä, sen merkitys on kuin kerran julkaistulla lehti-ilmoituksella. Kirjailijan myyntimenestys ei myöskään aina tunnu olevan suhteessa hänen näkyvyyteensä Facebookissa. Esimerkiksi Salla Simukan virallisella kirjailijasivulla on tällä hetkellä alle viisisataa seuraajaa.

Millainen sitten voisi olla FB-sivu, jolla olisi kirjamyynnin kannalta merkitystä? Yksi asia on varmaa: sen toteuttaminen ei ole kovin helppoa.

Millainen sitten voisi olla FB-sivu, jolla olisi kirjamyynnin kannalta merkitystä? Yksi asia on varmaa: sen toteuttaminen ei ole kovin helppoa. Menestyvän sivun aikaansaaminen vaatii kirjailijan läsnäoloa Facebookissa oman henkilökohtaisen profiilin kautta, ja valmiutta jakaa tietoa omasta elämästä. Lisäksi tarvitaan vuosien pitkäjänteistä työtä sekä säännöllistä ylläpitämistä usein ja laadukkaalla ja sisällöllä. FB-sivujen tiedotuksellisen hyödyn mittaamiseen on olemassa selkeät mittarit: paljonko sivulla on seuraajia ja kuinka paljon seuraajat ”tykkäävät” sisällöistä, kommentoivat niitä ja jakavat omille kavereilleen.

Menestyvän kirjailijasivun ylläpito vaatii ajallista panostusta, ja nykyään siihen tarvitaan myös rahaa. Facebookin käyttäjämäärien kasvaessa omaa viestiä on lähes mahdotonta saada todella laajasti esiin ilman maksettua näkyvyyttä. Lohdullista tilanteessa on se, että Facebookissa käytetty markkinointiraha on tällä hetkellä erittäin tehokasta.

Facebookin käyttäjämäärien kasvaessa omaa viestiä on lähes mahdotonta saada todella laajasti esille ilman maksettua näkyvyyttä.

Voiko siis oma kirjailijasivu Facebookissa auttaa kirjailijaa myymään enemmän kirjoja? Pitkäjänteisen ja aktiivisen työn sekä ajallisen ja rahallisen panostuksen kautta tämä on mahdollista. Muuten läsnäolo sosiaalisessa mediassa kannattaa nähdä osana kokonaistiedotusta, ja suhteen ylläpitona omasta kirjailijatyöstä jo valmiiksi kiinnostuneisiin. Mutta jo nämä ovat asioita, joiden vuoksi läsnäolo sosiaalisessa mediassa kannattaa. Puhumattakaan mahdollisuudesta olla suorassa yhteydessä omaan lukijakuntaan

Mitä mieltä sinä olet? Kerro oma kokemuksesi jättämällä kommentti!

Joukkokustanne on täällä

Joukkorahoitus on tullut jäädäkseen. Suomessa ilmiö on läsnä lähinnä mesenaatti.me-palvelun kautta. Kulttuurin harrastajat kuuluvat palvelun suurimpiin käyttäjäryhmiin. Tälläkin hetkellä Mesenaatti.me-palvelussa haetaan rahoitusta useille eri kulttuuriprojekteille kuten tapahtumille, levyille, romaaneille ja tietokirjoille. Mesenaatin kirjaprojekteista ainakin Jyrki Kasvin Sensuurin vino viettelys -muistelmateos on saanut koottua tavoittelemansa rahasumman.

Oman mielenkiintoni ilmiöön herätti helsinkiläisen Leena Yliportimon mesenaatti.me-kampanja Small Talkia Rakkaudesta –runokirjalle. Kyseessä lienee ensimmäinen tai ensimmäisiä ko. palvelun kautta joukkorahoituksella kustannettavia runoteoksia. Tällä hetkellä näyttää siltä, että kampanjan tavoittelema 4000 euron minimisumma ollaan saavuttamassa.

Joukkorahoitettu kirjallisuus alkaa olla jo jonkinlainen ilmiö. Pitäisikö siis puhua omakustanteen ja palvelukustanteen lisäksi myös joukkokustanteesta?

Tapa millä Yliportimon teosta markkinoidaan Mesenaatti.me-palvelussa on mielenkiintoinen sillä sen markkinointimateriaaliin, kuten videoihin, on selvästikin satsattu rahaa ja ammattitaitoa. Joukkorahoitus tässä tapauksessa on selkeästi myös julkisuusprojekti, ja tavalla josta perinteisen omakustanteisen runokokoelman julkaisija voi vain haaveilla. Videossaan Yliportimo asemoi myös kiintoisalla tavalla itsensä avoimesti viihteelliseksi kirjoittajaksi, tämä kun ei ole runouden harrastajien piirissä kovin tavallista.

Joukkorahoitettu kirjallisuus alkaa olla jo jonkinlainen ilmiö. Pitäisikö siis puhua omakustanteen ja palvelukustanteen lisäksi myös joukkokustanteesta? Joukkorahoitettu julkaisuhan on pohjimmiltaan omakustanne mutta kuitenkin sen verran omaleimainen, että uutta termiä voisi jo pitää perusteltuna.

On siis syntynyt yksi tapa lisää julkaista omia kirjallisia tuotteita, ja kaupan päälle voi vielä saada roppakaupalla huomiota. Kaikki hyvin siis? Lukuisilla runouden elinvoimaisilla pienkustantamoilla ja perinteisellä kustannusmaailmalla ei kuitenkaan ole syytä huoleen. Ne  ovat edelleenkin runojulkaisujen kohtuullisen tason takeena. Lähes kaikki, myös Yliportimo, tarjoaa teostaan kustantamoille ennen siirtymistään suunnitelmaan B.

Mitä mieltä sinä olet? Kerro se jättämällä kommentti.